Huomenta täältä Kuopion lakeuksilta sinulle!
Heräsin juuri ja taas olen kuumeessa. Onneksi sain nukuttua loppujen lopuksi ihan
hyvin kovasta yskästäni ja nuhasta huolimatta.
Tosin nämä vaivat eivät ole todellakaan ainoat ”harmini”, sillä kuumettahan minulla on
ollut jo neljä vuorokautta peräjälkeen ja pahimmoillaan elohopea on kivunnut jopa + 39
asteeseen. Lakanani ovat siis olleet hiestä märät jo useana yönä peräjälkeen kuumeen
laskettua nopeasti alaspäin tehokkaan buranan johdosta. Eilen mittasin lisäksi melko korkeita
verenpainearvojakin illalla eli 157/95. Nyt täytyy
todellakin vain levätä ja olla hissukseen. Tarkoitushan minulla on selvitä
tästä hengissä. Minä olen nk. ”ikiliikkuja” tyyppiä ja minun on erittäin
vaikeaa olla aloillani pitkään samassa paikassa paitsi nukkuessani.
Kävin Suomen Terveystalolla lääkärin vastaanotolla eilen.
Siellä nuori mieslääkäri totesi, että minulla on välikorvantulehdus ja sain
siihen kymmenen vuorokauden antibioottikuurin. Lääkitystä piisaa; verenpainelääkkeet
(2 erilaista), antibiootit sekä buranat päälle. Ei hyvää päivää!!! Tämä on
oikea ”lääkecocktail”. Ensimmäisellä kerralla eli keskiviikkona minut ohjattiin työterveydenhoitajalle. Valitin jo silloin hänelle korviani. Totesi vain, että: Vähän punoitusta, ei sen kummempaa. Ehkäpä
korvani sitten pahenivat tässä kahden päivän aikana tulehdukseksi asti. Näin flunssasairas
en ole ollut kuin joskus lapsuudessa, kun sairastin kovan tuhkarokon ja sain jälkitaudiksi
tämän samaisen välikorvantulehduksen mutta hyvin kivuliaana versiona. Sydänhän
tässä on nyt melko kovilla.
Minun olisi pitänyt olla Laukaassa tänään, paikassa, jossa
olen syntynyt ja kasvanut kaksikymmentäkaksi ensimmäistä vuottani, mutta en nyt
voi sattuneesta syystä. Äitini veli kuoli nimittäin jokin aika sitten ja hänen
hautajaisensa ovat tänään. No, ostimme seppeleen sisarusten kesken ja olen
hengessä mukana. Käyn sitten haudalla keväämmällä ja vien kukkia. Mitä enemmän
aika juoksee eteenpäin - tulee myös näitä
läheisten menetyksiä kohdallemme. Postaukseni ei käsittele tällä kertaa kovin
iloisia aiheita, mutta tätä tämä elämä joskus on. Iloa ja joskus välillä surua.
Tilanteen mukaan.
Minä kuitenkin katson edelleen valoon päin ja uskon, että taas se
aurinko sieltä paistaa. Nyt on vain pilvien vuoro olla taivaalla aikansa. Eipä
tässä tällä erää muuta, lähden nyt lepäämään. Jalkeilla en jaksa kauaa olla
kuumeen takia. Sinulle toivotan kuitenkin iloa, valoa, rakkautta ja terveyttä
päivääsi!
Haliterkuin Tuija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti