Ihanaa ystävänpäivää rakas ystävä, olet minulle hyvin tärkeä!
Päätin kirjoittaa tässä pienen postauksen. Olen tässä
lähtemässä kohta Jyväskylän suuntaan kyläilemään yhden todella pitkäaikaisen
ystäväni luokse. Hän, kun kuuli taannoisesta tragediastani ja siitä, että
minulle olisi saattanut käydä hyvinkin huonosti, hän järkyttyi kovasti ja
halusi nähdä minut välittömästi. Hän soitti minulle viime yönä.
Olen tässä miettinyt, että muutaman kuukauden sisällä on
elämässäni tapahtunut aika monia traagisia asioita; ensin meni käsi, sitten
tyttäreni pesukone räjähti (tytär juuri ja juuri pelastui) ja sitten tämä nk.
tapon yritysjuttu. Olen käynyt pari kertaa jo poliisikuulusteluissa ja oikeudenkäynti
saaattaa olla jo huhti-toukokuussa. Että ei voi sanoa kuin huh
huh...Kriisiterapian aloitin ja käyn siellä toistaiseksi. Tapahtuman jälkeen
meni noin kaksi viikkoa, jotka elin kuin sumussa ja usvassa. Pystyin vain
hengittämään, tuskin join tai söin edes. Eräänä aamuna sitten kuitenkin
tapahtui ihme, heräsin tavallani tähän maailmaan taas ja osasin nauraa. Sitä
Tuijan naurua, josta minut joku jopa tunnistaa (Radio Rockin kautta).
Olen saanut jo tehtyä kasvatushistorian tehtävät ja luin
tenttiinkin jo yhden kerran, tosin 4-5 luentoa jäi väliin. Kiitän Luojaa siitä,
että minä ja ystäväni olemme hengissä sekä tyttäreni. Olen niin siunattu. Olen
tästä nöyrän kiitollinen ja en pidä mitään tässä maailmassa itsestään selvänä.
Ja kaikki on vain lainaa ja lahjaa.
Olkaamme siis näin ystävänpäivänä kiitollisia toisistamme ja
siitä, mitä meillä on. Meillä on tämä hetki tässä ja nyt – huomista on turha
surra, kun emme tiedä onko sitä edes. Joten ollaan ja eletään tämä päivä ja
tässä hetkessä. Ollaan kiitollisia.
Kiitos, kun olet.
Rakas hali
ystäväsi tuija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti